Kirpeiden syystuulien puhaltaessa aamuisin Gabrielle kaivoi talvivaatteensa esille.

Auringon noustua lämpötila koheni reippaasti, kuten myös Gabriellen mieliala tämän huomattua, että ylennys oli tuonut mukanaan uuden, komeamman auton.

Ylennys. Niitähän sateli kuin sieniä sateella. Samaa ei voinut sanoa miehistä - Gabriellen mökin ohi ei ollut kulkenut yksikään siedettävän näköinen mies. Silti tyttönen jaksoi hymyillä kaiken aikaa.

Gabriellen työinnon ansiosta olivat muutamat laskut jääneet maksamatta. No, kiitos ylennysten, rahaa riitti niiden maksamiseen ja siltikin sitä jäi ylitse varsin paljon.

...niin paljon että pihalle saatiin pieni katos shakkilaudalle, vessaan kaakelit, keittiöön uusi hella ja ulkoseiniin kauniit tiilet.

 

Heti ensimmäisenä Gabrielle istahti pelaamaan shakkia. Hän oli nimittäin kuullut töissä huhua, että älykkäät simit saisivat ylennyksen paljon muita helpommin.

Keskiyöllä Gabrielle tuli siihen tulokseen, että kun kerran miehet eivät tule hänen luokseen, hänen on mentävä miesten luokse. Niinpä hän sitten tilasikin taksin ja matkusti Stadiin miehiä tarkkailemaan.

Astuttuaan sisään Rollon piilopaikkaan - joka mukamas oli täynnä komeita miehiä ja kauniita naisia - Gabrielle järkyttyi niin että mainasi karata takaisin kotiin. Jos tuo mies edusti sitä komeampaa miesväkeä, niin Gabrielle jäisi mieluummin lapsettomaksi.

Gabrielle ei kumminkaan lannistunut vaan siirtyi baaritiskin ääreen odottelemaan. Ilmassa ilmeisesti oli jotain ainetta, sillä yksi jos toinenkin - Gabrielle mukaan laskien - puuhaili jotain omituista. Tarjoilija temppuili vesilasin kanssa, vastaanottotiskin mies lähetteli lentosuukkoja ilmalle edessään ja Gabrielle höpötti yksinään. Sekavaa.

Pian kumminkin sekoilu lakkasi ja Gabrielle tilasi juotavaa. Ei hän sitä kumminkaan ehtinyt edes juoda, kun silmiin sattui tuollainen komistus, Boris. Mies ei tosin ollut blondi, mutta hällä väliä. "Siis voiko tää olla totta? Viimeinkin joku varteenotettava sulhasehdokas!"

Borista ei tosin tainnut kiinnostaa tuo outo tyttö ollenkaan. Gabrielle seurasi tätä ympäri rakennusta ilman että mies vaivautui edes vastaamaan Gabriellen tervehdyksiin.

Gabrielle ei kumminkaan luovuttanut. Heti kun mies sai lautasensa tyhjäksi Gabrielle riensi tämän kimppuun - ja tällä kertaa se tuotti tulosta. Kaksikko tuli hyvin toimeen, mutta pian tapahtui jotain mikä sai Gabriellen pään sekaisin.

Toinen komistus. Blondi sellainen.

Gabrielle riensi jututtamaan tuota ah-niin-ihanaa miekkosta. Hetken jutustelun jälkeen Gabriellesta alkoi tuntia siltä että hän nukahtaa pian seisaalleen, joten hän hyvästeli Yrjänäksi esittäytyneen komistuksen ja hoiperteli pihala kohti.

Matka loppui tosin lyhyeen, kun Gabriellen näköpiiriin ilmestyi tuo erittäin kaunis naissimi. Gabrielle riensi tekemään tuttavuutta hänen kanssaan.

Pian Gabrielle häippäisi paikalta ja tilasi taksin viemään hänet kotiin. Hänen päässään pyöri monia ajatuksia, joista tärkein oli kumminkin se, että miten ihmeessä hän pystyisi päättämään Boriksen ja Yrjänän väliltä. "Kyllä mä niistä toisen saan... Kunhan vaan tietäisin kumman tahdon."

Palattuaan töistä Gabrielle toi taas mukanaan ylennyksen. Harmi vain, ettei hänellä ollut kotona ketään kenen kanssa juhlia tuota sattumaa.

Aamulla herättyään Gabrielle lähti tavalliseen tapaansa aamutoimille vessaan - ainoana poikkeuksena se, että yön aikana lumi oli verhonnut maan valkeaan huntuunsa.

Auringon noustua maassa oli jo kehuttavan paljon lunta. Gabrielle riensi oitis pihalle lumiukkoa rakentamaan.

Parin tunnin kuluttua lumiukko olikin jo valmis. "Joototanoin... Siis tostahan tuli jotenkin... Pelottava?" No, ainakin se pitää kaikki säikyt varkaat loitolla... Kait.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa lumienkelin teko. Iloinen naurui raikui läpi tuon valtavan tontin Gabriellen kaatuessa maahan lumen pölistessä ympärillä.

Pingviinikin eksyi pihalle höpöttämään lumiukon kanssa.

Valitettavasti lumi suli pois yhtä nopeasti kun oli maahan ilmestynytkin. Keskipäivän aikaan maassa ei ollut enää yhtään lunta, jos puoliksi sulanutta lumiukkoa ei laskettu mukaan.

Peuhatessaan lumessa Gabrielle oli tehnyt ratkaisunsa. Nyt hän tiesi, kenet valitsisi. "Boris? Joo moi vaan. Voisitko mitenkään tulla meille tänään? Okei, nähdään kohta!"

Lumen lennellessä maata kohti saapui Boris. "Mooi! Tosi kiva nähdä suakin taas", Gabrielle tervehti iloisesti nauraen.

Pienen vitsituokion jälkeen Gabrielle uskaltautui pyytämään Borista treffeille. Heitettyään hieman flirttiä peliin Gabrielle sai ilokseen todeta, että Boris oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään.

Kaksikko tanssahteli hiljaa illan hämärtyessä ja lumipeitteen paksunnessa.

Jostain syystä Borista vaivasi erittäin suuresti tukkeutunut vessanpönttö. Gabrielle ei voinut antaa treffiseuralaisen käyttää kallista aikaa vessanpöntön aukaisemiseen, joten hän seurasi miestä vessaan ja yllätti tämän suutelemalla. Ensisuudelma likaisessa vessassa, miten romanttista~

Boriksen häivyttyä Gabrielle teki sen taas. Toinen tulipalo perheen historiassa. Onneksi palomies ryntäsi paikalle tälläkin kertaa. Gabriellen mielikuvitus ei enää tosin lähtenyt lentoon, olihan hän sentään löytänyt jo oman kultansa.

Tulipalon sammuttua ja palomiehen lähdettyä ulko-oven eteen ilmestyi kaunis ruusukimppu muistoksi unelmatreffeistä.

Ylennys, taas kerran. Harmaa pilviverhokin oli kadonnut taivaalta. Olisikohan se kevään merkki?

Jälleen kerran Gabrielle istahti lumen peittämän shakkipöydän ääreen älynnystyröitään hieromaan. "Ylennys on vain parin siirron takana."

Gabrielle taisi pelata kumminkin hieman liian paljon ja paleltuikin sen takia. Kynsilakkakin näytti entistä kamalammalta.

No, onneksi sisällä on lämmin. Ennen nukkumaanmenoa Gabrielle soitti vielä kerran Borikselle.

Aamulla koitti se odotettu päivä - lumet olivat sulaneet pois, ainakin suurimmalta osin. Ilma oli vielä kylmä ja tuuli pureva, mutta enää ei ollut lunta estämässä operaatio Yhteenmuuton aloitusta.

...tosin ensin on käytävä töissä ja hankittava vielä yksi ylennys.

Siispä on aika käynnistää operaatio Yhteenmuutto. Gabrielle kutsui Boriksen treffeille. Pian kaksikko halailikin pihalla välittämättä ohikulkevien simien halveksivista katseista.

Illan hämärtyessä Gabrielle kaivoi taskustaan pienen, mustan rasian ja ojensi sen Borikselle.                  "Oi rakkaani, mennänkö kihloihin?"

Boris suostui ilomielin.

Aika käynnistää operaation viimeinen vaihe. "Boris hei... Kun me nyt ollaan kihloissakin, niin etkö voisi muuttaa tänne?" Gabrielle kysyi ja räpsytteli silmiään. "No kaipa mä voin, kun noin kauniisti pyydät."

Boris siis muutti taloon tuoden mukanaan tasan 15 00 simoleonia.

~Osan 2 loppu~

Jjep, ja kommenttiahan saa antaa. Tällä kertaa sen pitäisi jopa toimiakin :'D