Heti alussa kerron, että n. puolessavälissä tätä osaa puuttuu jälleen kerran iso läjä kuvia, ja jälleen kerran kiitos kuuluu ScreenGraspille joka päätti taas kerran lopettaa yhteistyön kanssani. Kuvia kumminkin on sen verran, että tämä osa ei tule olemaan lähellekään niin lyhyt kuin edellinen.

~ osa 4 ~

Poikahan sieltä tuli. Pikkuinen sai nimekseen Matt. Matt peri isänsä hiukset ja silmät ja Gabriellen vaalean ihon.

Maplen talo oli siis uusittu lähes kokonaan. Pienihän se edelleen on, mutta silti reilusti isompi kuin edellinen mökki, joka siis jätettiin paikoilleen.

Boriskin oli kokenut muodonmuutoksen. Blondiksi ei miekkonen suostunut, mutta uusi hiustyyli kelpasi. Jotenkin on tuo boriksen esittely jäänyt välistä, joten tähän väliin pikkuinen tietopaketti. Boris on mammonatavoitteinen, elämäntoiveena päästä rikollisuran huipulle. Muuttaessaan tontille Boris työskenteli nettisivujen suunnittelijana (löhöily), josta tosin erosi melkein heti.

Boriksen ja Gabriellen makuuhuoneeseen oli kannettu vaalea kehto jo hieman etuajassa. Suukoteltuaan hetken esikoistaan Gabrielle laski pojan helävaraisesti kehdon pohjalle ja peitteli tämän. Sen jälkeen uunituore äiti kipittelikin takaisin sängynpohjalle jatkamaan keskeytyneitä uniaan.

Aamulla Borista, joka oli sikeästi nukkunut läpi koko yön, odotti yllätys - kehdossa ikkunan alla makasi pieni vauva. Hänen lapsena. Gabrielle olikin noussut aikaisemmin laittamaan aamupalaa.

Boris pääsi vaihtamaan vaipat ensimmäisenä. Gabrielle valmistautui kiireellä töihinlähtöön ja sysäsi tuon karmivalta kuulostavan tehtävän miehelleen. No, hyvinhän se näytti sujuvan, ja pian Mattilla olikin puhtaat vaipat - ihan vain sen takia että pääsisi likaamaan ne heti uudestaan.

Enää Gabriellen ei tarvinnut istua yksin kotona, vaan hän pääsi vihdoin viimein töihin. Virkapuku päälle ja eikun menoksi.

...kodinhoito tosin jäi Boriksen kontolle, jolla oli vapaapäivä. No, tehtävää ainakin oli - siivouksen ohella perheen uusin jäsen tuotti varsin paljon tekemistä. "Syö nyt niin kasvat isoksi ja vahvaksi", Boris mutisi unelmoiden hetkestä jolloin pojasta kasvaisi aikuinen eikä hänen tarvitsisi tehdä enää yhtään mitään.

Todellakin, paljon tehtävää. Talon uudistuksen yhteydessä ostettu hella oli päässyt hieman huonoon kuntoon. No, saippuaa peliin ja jynssäämään!

Heti töistä tultuaan Gabrielle riensi tehrvehtimään lastansa. Mattia taisi tosin kiinnostaa Gabriellen palmikko eikä suinkaan tuo pelottavasti myhäilevä olento.

Boris oli ottanut tavakseen meditoida aina ennen töihinlähtöä. Mikäs siinä, ainakin heräsi kun kyykki pihalla kirpeässä aamuauringossa.

Seuraavana aamuna Gabriellekin liittyi mukaan. "Puhalla, puhalla, hengitä, hengitä", Boris puuskutti yrittäessään itsekin pysyä oikeassa rytmissä.

Boris oli soittanut ajoissa lapsenvahdille, ja pian tuo simien kauhu saapuikin paikalle. "Boris... onko oikeesti turvallista jättää talo ja Matt tuon käsiin?" Gabrielle kuiskasi. "Joojoo, ei noi mitään tee."

...vaan kun Gabrielle saapui töistä kotiin, häntä odottikin enemmän tai vähemmän kamala yllätys. Lastenvahtia oli haitannut likainen vessanpönttö niin paljon, että tämä oli jättänyt Mattin keskelle lattiaa vaippojen (hoitopöytäkin löytyy...) ja likaisten tuttipullojen keskelle.

Gabrielle komensi heti lapsenvahdin pois. "Varokkin jos näin käy toisen kerran!" hän vielä huusi varoitukseksi.

Gabrielle nosti Mattin lattialta ja rutisti tätä rintaansa vasten koko matkan makkariin asti.

Boris tuli töistään ylennys mukanaan. Ilo minkä ylimääräinen raha oli saanut aikaan haihtui kumminkin pois heti kun Boris näki Gabriellen vihaisen ilmeen. "Se oli varmaan vaan sekaisin tän talon takia, eikä löytänyt kaikkia tavaroita", Boris yritti selittää. "Ei se enää tee niin." "No paras olisikin..." Gabrielle mutisi ennen kuin lähti syöttämään Mattin.

--- Tässä välissä ScreenGrasp tilttaa ---

Matt kasvoi taaperoksi, oppi kaikki tarvittavat taidot ja kasvoi lapseksi. Muuta tärkeää tuossa välissä ei tainnut tapahtua... Ylennyksiä taisi tulla jonkun verran, en ole varma.

Boriksen repusta löytyi myös tuo outo kasviteline, jonka kukkia ei huhujen mukaan kuulemma tarvinnut edes kastella! Gabrielle istutti kasvit ja päätti kokeilla niiden kasvattamista.

Matt oli siis kasvanut lapseksi. Varsinainen söpöläinen hänesti sitten tulikin. Kehdon tilalle hankittiin sänky joka väreiltään sopi muuhunkin sisustukseen. "Ei nyt sovi pikkuseikoista tinkiä", Gabrielle sanoi kun valkoinen sänky vaaleansinisine peittoineen rahdattiin sisään.

Boris oli tilannut ruokaa jääkaapin täytteeksi, mutta meditoidessaan takapihalla hän ei kuullut pihalle ajavaa autoa. Matt reippaana lapsena oli viemässä roskia kun huomasi tuon naisen ruokakori kädessään pihamökin ovella. Ei ollut osannut edes oikean oven luo tulla, aijai. No, Matt päätti kumminkin ottaa ruuat vastaan.

No, pian pihalle kaartoikin tuo kammottava, keltainen bussi. Oli Mattin ensimmäinen koulupäivä. Gabrielle vilkutti talon portailta pojan juostessa bussille.

Pian bussin kaarrettua pois pihasta Gabrielle etsi kirjahyllystä kirjan ja rupesi pänttäämään tietoa erilaisista bakteereista. "Oho, pitäisköhän noi leikkuulaudatkin pestä joskus.." Boris sen sijaan tarttui lehteen, ja löysi kuin löysikin etsimänsä - paikan taskuvarkaana. Saa nähdä, mitä siitä tulee kun mies havittelee rikollisneron paikkaa ja vaimo taas työskentelee poliisina...

Boris paistoi munakkaat, kattoi pöydän ja kutsui Gabriellen syömään. Pitkästä aikaa kaksikolla oli aikaa puuhata jotain romanttista. "Ahihi, saanko maistaa palan sun munakkaasta?"

Pian Matt pääsikin pois koulusta. Seiska ei oikein miellyttänyt poikaa. "Äitiii, miksen mä saanut kymppiä vaikka olin ajoissa ja nukuinkin hyvin?!" "Kulta pieni..." "En oo pieni." "...pitää tehdä läksyt, jos aikoo saada kympin." "No auta sitten."

No, Gabriellen avustuksella ne läksyt sitten tulikin tehtyä.

Nyt Mattilla olikin sitten aikaa tuolle tytölle, joka oli tullut koulubussin mukana. "Hei, mitä tässä tapahtu kun en ehtinyt kattoon?" "No kato ne robootit..."

Pian tulikin sitten aika Borikselle häippäistä jälleen töihin. "Oon rikollinen... Hurraa! Oon rikollinen..."

Pienen hetken kuluttua Gabrielle saapui töistä. "Ylennys, ylennys." Karhuryhmän johtajan palkka onkin varsin mukavan tuntuinen, mutta vielä on parantamisen varaa.

Lapsenvahti oli saapunut paikalle. "Vastahan mää tulin..." änkytti hän kun Gabrielle pyysi tätä lähtemään. "Tiedän, tiedän. Voisitko silti poistua?"

Jonkin ajan kuluttua myös Boris saapui kotia. Ylennys mukanaan.

~ osan neljä loppu ~

Pahoittelen edelleen sitä, että osa kuvista puuttuu. Screengraspin temppuilulle ei oikein voi mitään - vaikka ottaa yhden kuvan testiksi ennen kuin alkaa varsinaisesti pelaamaan, se saattaa silti tiltata. No, kommenttia saa silti antaa :>

 

Jjep, nyt kävi sellainen juttu että Screengrasp tilttasi kesken kuvien oton, eli tähän osaan tulee tasan yksi kuva. Olin suunnitellut kaiken mitä kirjoittaisin tähän, mutta ilman kuvia siitä ei tule mitään, eli tämä on vain pelkkä tylsä tiivistys kaikesta mitä tapahtui.

Eli siis, Boris muutti tontille tuoden mukanaan 15 000 simoleonia. Boriksen repusta löytyi piano, se halvempi poreamme, halvin hella, pelipöytä ja jotain krääsää. Noista pidettiin vain piano ja poreamme, muut myytiin.

Rahoilla rakennettiin uusi talo, johon sisältyi olohuone, keittiö/ruokailutila ja makuuhuone. Gabriellen vanhaa mökkiä ei purettu, vaan se saa toimittaa kylpyhuoneen virkaa. Poreamme piilotettiin mökkeröön turvaan ohikulkevien katseilta.

Pihalle rakennettiin myös pieni paikka hääkaarelle. Hääkaaren ympärille istutettiin pari kasvia ja ruusupensaita.

Aamulla Gabriellen herättyä häntä odotti yllätys. Boris oli kutsunut paikalle joukon heidän ystäviään ja johdattelikin nyt koko porukan yön aikana salaperäisesti rakentuneeseen. Kaksikko meni naimisiin. Illalla tulikin sitten aika viettää hääyö, jota tosin olikin salaa harjoiteltu poreammeessa.

Seuraavana päivänä Gabrielle tunsi itsensä niin väsyneeksi, ettei pystynyt lähtemään töihin. Boris sen sijaan, jolle oli hankittu paikka peliuralta lähti töihin ja jätti tuoreen vaimonsa yksin kotiin.

Pian kävikin ilmi, että Gabrielle oli kuin olikin raskaana. Raskausaika ei sujunut hyvin, Gabrielle oli niin väsynyt että pelkkä syöminen ja vessassa käynti kuluttivat kaiken energian ja sen seurauksena Gabrielle joutui kaatumaan sänkyyn melko pian herättyään.

Pian koitti synnytyksen aika. Boriksen kuorsatessa vieressä Gabrielle kiljui täyttä kurkkua. "AAAH! Boris, auta! Se syntyy!"

Onko suvun ensimmäinen lapsi tyttö vai poika? Se selviää seuraavassa osassa.

~osan 3 loppu~

Jjep, siihen se sitten loppui. Kommenttiahan saa antaa jos niin tahtoo. Toivon vaan, että saisin seuraavaan osaan ne kuvat...

Kirpeiden syystuulien puhaltaessa aamuisin Gabrielle kaivoi talvivaatteensa esille.

Auringon noustua lämpötila koheni reippaasti, kuten myös Gabriellen mieliala tämän huomattua, että ylennys oli tuonut mukanaan uuden, komeamman auton.

Ylennys. Niitähän sateli kuin sieniä sateella. Samaa ei voinut sanoa miehistä - Gabriellen mökin ohi ei ollut kulkenut yksikään siedettävän näköinen mies. Silti tyttönen jaksoi hymyillä kaiken aikaa.

Gabriellen työinnon ansiosta olivat muutamat laskut jääneet maksamatta. No, kiitos ylennysten, rahaa riitti niiden maksamiseen ja siltikin sitä jäi ylitse varsin paljon.

...niin paljon että pihalle saatiin pieni katos shakkilaudalle, vessaan kaakelit, keittiöön uusi hella ja ulkoseiniin kauniit tiilet.

 

Heti ensimmäisenä Gabrielle istahti pelaamaan shakkia. Hän oli nimittäin kuullut töissä huhua, että älykkäät simit saisivat ylennyksen paljon muita helpommin.

Keskiyöllä Gabrielle tuli siihen tulokseen, että kun kerran miehet eivät tule hänen luokseen, hänen on mentävä miesten luokse. Niinpä hän sitten tilasikin taksin ja matkusti Stadiin miehiä tarkkailemaan.

Astuttuaan sisään Rollon piilopaikkaan - joka mukamas oli täynnä komeita miehiä ja kauniita naisia - Gabrielle järkyttyi niin että mainasi karata takaisin kotiin. Jos tuo mies edusti sitä komeampaa miesväkeä, niin Gabrielle jäisi mieluummin lapsettomaksi.

Gabrielle ei kumminkaan lannistunut vaan siirtyi baaritiskin ääreen odottelemaan. Ilmassa ilmeisesti oli jotain ainetta, sillä yksi jos toinenkin - Gabrielle mukaan laskien - puuhaili jotain omituista. Tarjoilija temppuili vesilasin kanssa, vastaanottotiskin mies lähetteli lentosuukkoja ilmalle edessään ja Gabrielle höpötti yksinään. Sekavaa.

Pian kumminkin sekoilu lakkasi ja Gabrielle tilasi juotavaa. Ei hän sitä kumminkaan ehtinyt edes juoda, kun silmiin sattui tuollainen komistus, Boris. Mies ei tosin ollut blondi, mutta hällä väliä. "Siis voiko tää olla totta? Viimeinkin joku varteenotettava sulhasehdokas!"

Borista ei tosin tainnut kiinnostaa tuo outo tyttö ollenkaan. Gabrielle seurasi tätä ympäri rakennusta ilman että mies vaivautui edes vastaamaan Gabriellen tervehdyksiin.

Gabrielle ei kumminkaan luovuttanut. Heti kun mies sai lautasensa tyhjäksi Gabrielle riensi tämän kimppuun - ja tällä kertaa se tuotti tulosta. Kaksikko tuli hyvin toimeen, mutta pian tapahtui jotain mikä sai Gabriellen pään sekaisin.

Toinen komistus. Blondi sellainen.

Gabrielle riensi jututtamaan tuota ah-niin-ihanaa miekkosta. Hetken jutustelun jälkeen Gabriellesta alkoi tuntia siltä että hän nukahtaa pian seisaalleen, joten hän hyvästeli Yrjänäksi esittäytyneen komistuksen ja hoiperteli pihala kohti.

Matka loppui tosin lyhyeen, kun Gabriellen näköpiiriin ilmestyi tuo erittäin kaunis naissimi. Gabrielle riensi tekemään tuttavuutta hänen kanssaan.

Pian Gabrielle häippäisi paikalta ja tilasi taksin viemään hänet kotiin. Hänen päässään pyöri monia ajatuksia, joista tärkein oli kumminkin se, että miten ihmeessä hän pystyisi päättämään Boriksen ja Yrjänän väliltä. "Kyllä mä niistä toisen saan... Kunhan vaan tietäisin kumman tahdon."

Palattuaan töistä Gabrielle toi taas mukanaan ylennyksen. Harmi vain, ettei hänellä ollut kotona ketään kenen kanssa juhlia tuota sattumaa.

Aamulla herättyään Gabrielle lähti tavalliseen tapaansa aamutoimille vessaan - ainoana poikkeuksena se, että yön aikana lumi oli verhonnut maan valkeaan huntuunsa.

Auringon noustua maassa oli jo kehuttavan paljon lunta. Gabrielle riensi oitis pihalle lumiukkoa rakentamaan.

Parin tunnin kuluttua lumiukko olikin jo valmis. "Joototanoin... Siis tostahan tuli jotenkin... Pelottava?" No, ainakin se pitää kaikki säikyt varkaat loitolla... Kait.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa lumienkelin teko. Iloinen naurui raikui läpi tuon valtavan tontin Gabriellen kaatuessa maahan lumen pölistessä ympärillä.

Pingviinikin eksyi pihalle höpöttämään lumiukon kanssa.

Valitettavasti lumi suli pois yhtä nopeasti kun oli maahan ilmestynytkin. Keskipäivän aikaan maassa ei ollut enää yhtään lunta, jos puoliksi sulanutta lumiukkoa ei laskettu mukaan.

Peuhatessaan lumessa Gabrielle oli tehnyt ratkaisunsa. Nyt hän tiesi, kenet valitsisi. "Boris? Joo moi vaan. Voisitko mitenkään tulla meille tänään? Okei, nähdään kohta!"

Lumen lennellessä maata kohti saapui Boris. "Mooi! Tosi kiva nähdä suakin taas", Gabrielle tervehti iloisesti nauraen.

Pienen vitsituokion jälkeen Gabrielle uskaltautui pyytämään Borista treffeille. Heitettyään hieman flirttiä peliin Gabrielle sai ilokseen todeta, että Boris oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään.

Kaksikko tanssahteli hiljaa illan hämärtyessä ja lumipeitteen paksunnessa.

Jostain syystä Borista vaivasi erittäin suuresti tukkeutunut vessanpönttö. Gabrielle ei voinut antaa treffiseuralaisen käyttää kallista aikaa vessanpöntön aukaisemiseen, joten hän seurasi miestä vessaan ja yllätti tämän suutelemalla. Ensisuudelma likaisessa vessassa, miten romanttista~

Boriksen häivyttyä Gabrielle teki sen taas. Toinen tulipalo perheen historiassa. Onneksi palomies ryntäsi paikalle tälläkin kertaa. Gabriellen mielikuvitus ei enää tosin lähtenyt lentoon, olihan hän sentään löytänyt jo oman kultansa.

Tulipalon sammuttua ja palomiehen lähdettyä ulko-oven eteen ilmestyi kaunis ruusukimppu muistoksi unelmatreffeistä.

Ylennys, taas kerran. Harmaa pilviverhokin oli kadonnut taivaalta. Olisikohan se kevään merkki?

Jälleen kerran Gabrielle istahti lumen peittämän shakkipöydän ääreen älynnystyröitään hieromaan. "Ylennys on vain parin siirron takana."

Gabrielle taisi pelata kumminkin hieman liian paljon ja paleltuikin sen takia. Kynsilakkakin näytti entistä kamalammalta.

No, onneksi sisällä on lämmin. Ennen nukkumaanmenoa Gabrielle soitti vielä kerran Borikselle.

Aamulla koitti se odotettu päivä - lumet olivat sulaneet pois, ainakin suurimmalta osin. Ilma oli vielä kylmä ja tuuli pureva, mutta enää ei ollut lunta estämässä operaatio Yhteenmuuton aloitusta.

...tosin ensin on käytävä töissä ja hankittava vielä yksi ylennys.

Siispä on aika käynnistää operaatio Yhteenmuutto. Gabrielle kutsui Boriksen treffeille. Pian kaksikko halailikin pihalla välittämättä ohikulkevien simien halveksivista katseista.

Illan hämärtyessä Gabrielle kaivoi taskustaan pienen, mustan rasian ja ojensi sen Borikselle.                  "Oi rakkaani, mennänkö kihloihin?"

Boris suostui ilomielin.

Aika käynnistää operaation viimeinen vaihe. "Boris hei... Kun me nyt ollaan kihloissakin, niin etkö voisi muuttaa tänne?" Gabrielle kysyi ja räpsytteli silmiään. "No kaipa mä voin, kun noin kauniisti pyydät."

Boris siis muutti taloon tuoden mukanaan tasan 15 00 simoleonia.

~Osan 2 loppu~

Jjep, ja kommenttiahan saa antaa. Tällä kertaa sen pitäisi jopa toimiakin :'D